West Coast All-Stars otteluraportti Vilnan EYBL-turnauksesta 26.-29.1.2017

(Valmentaja Toni Nymanin raportti turnauksesta)

Vilnan EYBL-turnaus oli jälleen erittäin kova fyysisesti ja henkisesti. Ensimmäiset asiat mitkä turnauksesta jäi mieleen on se, että pelitempo, fyysisyys ja reagointi oli eri tasolla kuin meillä ja ehkä osan pelaajista pelaamattomuus näkyi ja ehdottomasti myös sarjatasot missä pelataan tällä hetkellä. Käytännössä meillä oli vain pari pelaajaa jotka pystyivät reagoimaan ja olemaan pelitemmossa.

Meidän erittäin iso asia ja teema oli pallosta huolehtiminen ja tässä emme onnistuneet oikeastaan missään vaiheessa turnausta. Turnauksessa pelattiin 5 peliä lyhyemmällä peliajalla (4 x 8 min) minuutteja yhteensä siis  160. Tähän minuutti määrään mahtui 120 menetystä ja 68 vastustajan hyökkäyslevypalloa.

Erittäin hyvää turnauksessa oli se, että teimme valinnan poikien kanssa omasta hyökkäyslevypallopelaamisesta. Koska tiesimme että turnauksissa joukkueet ovat erittäin hyviä juoksemaan nopeita hyökkäyksiä, teimme hyökkäyslevypalloihin menemisestä sellaisen valinnan, että jos olet vaparin ja nurkan välissä laidassa ja sinulla on pelaaja sulkemassa niin tehtäväsi on tulla varmistamaan. Jos sinulla ei ole sulkemassa ketään ja olet vaparin ja nurkan välissä niin menet kovaa levypalloihin. Jos taas olet vaparin ja keskiviivan välissä, niin varmistat aina. Tämän pojat toteuttivat erinomaisesti ja meidän selän taakse ei juostu kuin 2 nopeaa hyökkäystä koko turnauksessa.  Erittäin hyvää oli myös kentällä kommunikointi. Pelaajat kommunikoivat hyvin puolustuksessa, vaikka hävisimmekin käsittämättömän määrän 1vs1 tilanteita ensimmäisellä pompulla.

 

Kun olimme hävinneet ensimmäiset kolme peliä, laitoin pojille linkin katsottavaksi, missä oli vanhan Detroit Pistonsin puolustusta. Ennen peliä sitten juteltiin tunnetilasta sekä vastuusta omasta miehestä ja siitä, että meidän pitää laittaa vastustajat maksamaan myös hintaa samalla tavalla kuin he laittavat meidät sen tekemään. Neljänteen peliin sitten tulimmekin hyvin ja otimme hienon voiton latvialaisesta Ogresta. Apuvalmentaja Savolaisen kanssa teimme tuohon peliin lisäksi sellaisen valinnan, että emme juuri piirrä mitään mietittävää, vaan isoin juttu on antaa pelaajille virtaa ja antaa poikien pelata vapaammin. Uskon että nuo kaksi asiaa auttoivat voittoon.

 

Valmentajana sitä miettii aina häviöiden jälkeen, että mitä olisin voinut tehdä toisin ja nyt mietittynä olisimme voinut 1-2 peliä aikaisemmin reagoida tuohon suuntaan ja yksinkertaistaa entisestään pelaamista. Viimeinen peli olikin sitten kahden erittäin väsyneen joukkueen koitos eikä siitä paljoa jää kerrottavaa.

Mielestäni turnauksen ehdottomia onnistujia olivat Aatu Pöllänen ja Niko Huoponen, joka ei tilastoilla komeile, mutta tekee hurjan määrän töitä ja oikeita valintoja kentällä. Tietysti myös joukkueen MVP:ksi valittu Eemeli Laaksonen oli onnistuja, joka kantoi turnauksessa ison vastuun pisteiden teosta. Kaikki muutkin saivat onnistuneita suorituksia turnauksen aikana. Toivottavasti pojat ymmärtävät näiden pelien kautta, mitä se pelinopeus ja fysiikka merkitsevät ja osaavat ottaa reissun opit itselleen. 

 

Lentokentällä pois lähdettäessä oli hyvin aikaa ja sanoin pojille, että jos joku haluaa, niin minulla on aikaa antaa henkilökohtaista palautetta ja kertoa että mitä minä näen hänessä pelaajana. Vain kaksi pelaajaa käytti tilaisuuden hyväkseen.

Turnauksessa oli kiva seurata myös muiden valmentajien toimintaa. Oli mielenkiintoista nähdä itäblokin maiden valmentajien vaatimustasoa, joka oli todella kova. Palaute annettiin kovaa ja pelaajat ottivat ne vastaan nöyränä. Oli myös erittäin mielenkiintoista seurata miten itäblokin maiden joukkueiden pelaajatkin vaativat toisiltaan erittäin paljon ja välillä tunteetkin olivat pinnassa.